Sain paljon uusia kavereita pitkin maailmaa. Opin tuntemaan heidän tapoja ja ruokia. Hienoja hetkiä kuten nähdä norsuluunrannikolta tulevan miehen naama joka meni ensimmäistä kertaa saunaan!
Leiri perustui ensiapuun kaikissa mahdollisissa paikoissa. Nukuttiin kaikki katastrofi teltoissa. Siinä menikin pari päivää kun ne sai pystyyn. Alas purkaminen olikin helpompaa mutta todella vaikeata saada ne takaisin pusseihin. Hiki tuli...!
Hoidin yhtä telttakylää, siellä niitä oli 7. Ohjasin heitä aina oikeisiin paikkoihin missä oli eri moduuleja missä juuri tehtiin kaikkea ensiapuun liittyvää.
Oli myös suomalaisia pelejä kuten saappaanheittoa tai mölkkyä, suunnattu enimmäkseen ulkomaalaisille jota kyllä me kaikki pelattiin.
sielä oli ainakin toistasataa ihmistä ja vaikka tykkäsin kovasti kaikista, piti joskus lähteä haahuilemaan omiin oloihini metikköön ja löytää upeita paikkoja jonne aion vielä mennä uudestaan!
Minun telttakyläläiset olivat kyllä parhaita, en osannut odottaa synttäripäivänäni että he aamulla herättävät minut laulaen ja antoivat minulle piirrustuksen ja koristelivat teltan!
Oli se kivaa ja noloa kun sitten ruokalassa varmaan noin 30 ihmistä lauloi minulle ja toiset 50 taputti! Upeita ihmisiä!
Saatiin staffilaiset käydä joka ilta saunomassa ja uimassa. Ja niinhän me aina oltiin illat siellä yöhön saakka. Järvikin uitiin päästä päähän ( vain kaksi rohkeaa minä mukaanlukien! ) auringonlaskua ihaillen ja lentotähtiä katsellen!